Kalevalaa, mytologiaa, filosofiaa luonnon ymmärtämiseksi

© Susanna Aarnio

Kalevalan välittämään maailmankuvaan kuuluu suomalaisuuden symboleita, pohjoisen luonnon kuvauksia ja voimakkaita henkilöhahmoja. Kalevalasta löytyy merkityksillä ladatut kantele, sampo ja pyhä pihlaja. Eepoksen visuaalisuus liittyy voimakkaasti suomalaiseen maisemaan sekä Kalevalan henkilöhahmojen ja luonnon väliseen suhteeseen. Metsät, puut ja marjat: järvet, kivet ja kalliot ovat tärkeässä osassa Kalevala-taiteessa. Kalevala on vahvojen ihmiskohtaloiden kirja. Kalevalassa itketään surusta ja ilosta.


Paanajärvellä tutustumismatkalla. Paanajärven Kansallispuiston opas Tatjana, Eija Tarkiainen Italiasta, Juha Pentikäinen ja Roberto Mastroianni, Italia.

Jo yli 70 kielelle käännetty Kalevala kuuluu maailman merkittäviin eepoksiin. Kalevala on läsnä nykykulttuurissa myös välittäjien kautta. Kalevala on merkinnyt eri aikoina eri asioita, ja se on synnyttänyt erilaisia vahvoja tulkintoja. Ei ole olemassa yhtä oikeata tapaa tulkita Kalevalaa. Kalevalan tarinat ovat jokaiselle jotakin omaa. Kalevala muovaa edelleen käsityksiämme siitä, mitä Suomi ja suomalaisuus ovat. Taide synnyttää taidetta, kirjallisuus vaikuttaa kuvataiteeseen. Kalevala kuvamme ovat tulkintojen summa, ja näitä tulkintoja ovat ruokkineet lukuisat taitelijat eri aikoina. Elias Lönnrotin (1802-1884) kokoaman Kalevalan toinen laitos (1849) sisältää viisikymmentä runoa. Sitä edeltänyt Kalevalan ensimmäinen laitos (1835) sisälsi kolmekymmentäkaksi runoa.

Lähde: Kalevala kuvina

Kuusamo on luonut arvokkaan perinteen


Juha Pentikäinen Marina Takalon muistomerkillä Kuusamossa, Kuusamo-opiston pihapiirissä. Juha Pentikäinen on Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksen emeritusprofessori ja Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan pohjoisen etnografian professori. 

Kansanparannustaito on syvällä suomalaisessa ja pohjoisessa kulttuurissa sekä mielenmaisemassa. Se on suullista muistia, sukupolvelta toiselle, asiantuntijoiden kautta, opettajalta oppilaalle välitettyä tietoa.

Kansanparannuksessa on kyse sanan mahdista. Sanoilla on voimaa ja sitäkin enemmän kun ne perustuvat pitkään muistiin. Oletettavasti nykyinenkin parantajapolvi on saanut oppinsa lahjana joltakin opettajalta. Parantamistaito on lahja, pohjimmiltaan syvää tietoa. Laulu on myös muistettava kansanparannuksesta puhuttaessa. Laulu ja loitsut, sanan mahti ja taito ovat olleet osana kansanparannusta. Kuten myös asiantuntemus ihmisen kropasta, toiminnasta ja parantamisesta. Ja se tieto on saatu joltakulta toiselta. Se on suullista perinnettä hyvin pitkälle ja sitä syvää tietoa. Marina Takalo on tästä perinteestä oiva esimerkki. Viimeisimmän Takalo-teoksen kohdalla tuon tämän esille jo nimessä – se on siis runolaulaja.


Marina Takalo (1890-1970) vienalainen runolaulaja, tietäjä, näkijä. Joka haastoi Juha Pentikäisen elämänsä kirjoittajaksi. 




Myllykosken veden haltijat.


Mytolologia auttaa hahmottamaan luontoa

Mytologia auttaa meitä kansanparannusperinteen kautta hahmotettuna ymmärtämään luontoa. Suomalaisen tautiopin ja kansanlääkinnän tutkimuksen perustajan Kristfrid Gananderin (1741-1790) teos Suomalainen Mytologia (1789) oli juuri se kirja, joka Lönnrotilla oli mukana, kun hän lähti kansanrunoja etsimään. Se on siis sanakirja. Oikeastaan se on saamelais-suomalais-karjalainen mytologia, jossa on aina sana kerrallaan ja sitten ne on selitetty auki siinä. Lisäksi siinä on runoja ja muuta Gananderin keräämää perinnettä.

Teoksesta löytyy myös suomalainen luomisruno eli ”Miss on ohto synnytetty”. Nähdäkseni tämä on se suomalainen luomisruno eikä tämä Ilmatar-runo, eihän Ilmatarta ole koko suomalaisessa folkloressa. Tämä Lönnrotin Uuden Kalevalan luomisruno on siis intialaisesta epiikasta lainattu Suomeen, ja sehän on aika mieletön, jos näin uskaltaa sanoa, kun siellä vanha äijä kuitenkin loikoo ja polven päälle tulee ne linnun munat. Tämä on siis intialainen myytti ja senhän Lönnrot itsekin sanoo, ettei meillä ole tätä Ilmatarta, vaan hän on tutustunut Intian epiikkaan Uuden Kalevalan luomisrunoa kehittäessään ja lainannut sieltä ajatuksen meressä ajelehtivasta vanhuksesta. Meillä on siis tämä tähtitaivaalla oleva myytti, ”miss on ohto synnytetty” eli karhun syntymyytti. Ohto on kaikkein vanhin suomalainen sana ja karhulla lukemattomia nimiä, joista tämä Otso eri muodoissaan kaikkein vanhin.

Lähde: Uskontotieteen emeritusprofessori Juha Pentikäisen haastattelu 2016.

...

> Esiäitien kädenjäljillä ─ perinne-ekologista viisautta ja ornamenttikieltä

 
 
JAA TARINA - LIITY
audio on